Arkadia-kvartetti

Arkadia-kvartetti on suomalainen vuonna 1991 toimintansa aloittanut jousikvartetti, jonka muodostavat viulistit Jani Lehtonen ja Tuomas Ikonen, alttoviulisti Olli-Pekka Karppinen ja sellisti Jaakko Paarvala. Arkadia-kvartettia ohjasi sen alkuvuosina sellotaiteilija Risto Fredriksson, ja kursseilla kvartettia ovat ohjanneet myös Amadeus-kvartetti, Vladimir Ashkenazy ja Tim Fredriksen. Kvartetti on tehnyt kolme levyä, perustanut yhdet kamarimusiikkijuhlat ja soittanut lukuisia konsertteja.

7. syyskuuta 1991

(Olli-Pekka Karppinen)
Astun porraskäytävästä sisään Sibelius-Akatemian R-talon kamarimusiikkiluokan tungokseen. Meneillään on ilmoittautuminen nuorisokoulutuksen kamarimusiikkitunneille. Lehtori Risto Fredriksson istuu pöydän takana ja keskustelee viulisti Jani Lehtosen kanssa, joka on ilmoittautumassa omasta ja viulisti Sakari Laukolan puolesta. Jani ja Sakke olivat päättäneet Oriveden orkesterileirillä ollessaan perustaa jousikvartetin. Risto kysyy, onko paikalla alttoviulisteja ja sellistejä. Tunnustan olevani altisti ja hetkeä myöhemmin olen mukana uudessa, vielä sellistiä vailla olevassa kvartetissa. Risto lupaa ryhtyä toimeen sellistin löytämiseksi.

1. joulukuuta 1992

(Olli-Pekka Karppinen)
Kvartetti istuu soittimet sylissä Sibelius-Akatemian R-talon neljännen kerroksen kulmaluokassa. Esittävän säveltaiteen elävä legenda, Amadeus-kvartetin primas Norbert Brainin pitää kvartettituntia. Kasvoillemme on jähmettynyt tyrmistyneen epäuskoinen hymy. Paavo Pohjolan tuomasta vichypullosta puolet on maestron villatakin rinnuksella, koska laulaminen ja juominen eivät luonnistu yhtä aikaa parhaalla mahdollisella tavalla. Brainin on laulanut jo lähes koko hitaan osan, Romeon ja Julian, Beethovenin F-duurijousikvartetosta opus 18 nro 1. Kun laulu vihdoin loppuu, Brainin huomaa ilmeemme ja kysyy: "Miksi nauratte, pojat?" ja jatkaa samantien, "[Sir Thomas] Beecham lauloi orkesterin edessä ja hänen äänialansa oli pieni terssi - minun on sentään suuri!"

26. maaliskuuta 1995

(Olli-Pekka Karppinen)
Joskus yhden epäonni on toisen onni. Arto Noraksen kipeä selkä peruutti Sibelius-Akatemia-kvartetin esiintymisen Järvenpää-talon Klassikko Kokkonen -sarjassa ja saimme paikkauskutsun. Ilmassa oli todellakin historian siipien havinaa, sillä yleisön joukossa istui Joonas Kokkonen itse ja puoliajan jälkeen mukaan ehti myös Seppo Heikinheimo. Konsertin jälkeen lämpiössä säveltäjä kiitteli kolmannen jousikvartettonsa esitystä ja pelätty kriitikko Mozart-soittoamme.

29. kesäkuuta 1995

(Olli-Pekka Karppinen)
Tunnelma Lappeenrannan musiikkiopiston lämpiössä on odottava. Hetken kuluttua Arkadia-kvartetin pitäisi avata kaikkien aikojen ensimmäiset Lappeenrannan Kamarimusiikkipäivät, joita on valmisteltu koko edellinen talvikausi. Jännitys purkautuu viritykseen, eikä a-sävelen tarkasta korkeudesta tahdo syntyä yksimielisyyttä. Ovi aukeaa, ripeä kävely keskelle lavaa, yleisö taputtaa innostuneena, lyhyt kumarrus ja paikoilleen, Jani nyökkää tarkan liidauksen ja Schubertin Quartett-satzin sävelet täyttävät salin…

11.7.1999

(Jani Lehtonen)
Viidennet Lappeenrannan Kamarimusiikkipäivät päättyivät tänään konserttiin Lappeen kirkossa. Ohjelmassa oli Vivaldin Vuodenajat (solistina Pekka Kauppinen) ja Leif Segerstamin jousikvarteton nro 24 kantaesitys. Olimme käyneet alkukesästä soittamassa sitä säveltäjälle itselleen ja saaneet yhden parhaista ja mieleen jäävimmistä kvartettitunneista ikinä. Ilahduttavaa oli Leifin mielenkiinto konserttiamme kohtaan, sillä puhelimeni pirahti hetimiten konsertin päätyttyä ja sain selostaa tapahtumat tuoreeltaan intoa puhkuvalle säveltäjälle, joka ei itse valitettavasti päässyt paikanpäälle kuuntelemaan. Konsertti oli kaikkineen menestys, mutta varsinkin Segerstamin teos herätti yleisössä suurenmoisen vastaanoton.

26.-27.12.1999

(Olli-Pekka Karppinen)
Arkadia-kvartetin ensimmäinen levytyssessio on meneillään Roihuvuoren kirkossa Helsingissä, teoksena Haydnin Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Levytysajankohdan löytäminen ei ollut helppoa, koska kuluvalla kaudella kolme kvartetin jäsentä asuu ulkomailla - eri maissa. Aikataulu on tiukka, koska levyä myydään Yhteisvastuukeräyksen hyväksi, ja sen pitää olla ulkona keräyksen alkaessa 13. helmikuuta. Levytys alkaa hyvin, mikrofonien paikat saadaan kohdilleen nopeasti ja Jussi Jaatinen korjaa miksauspöydän nupeista selloa korostavaa akustiikkaa. "Onko valmista? Selvä, otto yksi, käy!" Alamme soittaa Johdantoa. "Poikki! Täällä kuuluu joku kova taustaääni." Tästä tulikin sitten leimaa-antava piirre kahdelle pitkälle, lumiselle levytyspäivälle: Ensin traktori aurasi kirkon takana sijaitsevan parkkikentän, sitten etupihan. Traktorin lähdettyä kaupungin aura-auto saapui läheiseen risteykseen. HKL:n nivebussit sutivat liikkeelle loivaan ylämäkeen ensin risteyksestä ja seuraavaksi kirkon viereiseltä pysäkiltä. Poliisihelikopterikin kävi kiertelemässä kirkon yllä.

13.2.2000

(Jani Lehtonen)
Tänään konsertoimme Turussa mielenkiintoisessa paikassa: arkkipiispan virka-asunnossa. Arkkipiispa Jukka Paarma oli järjestänyt kotikonsertin kutsuvieraille uuden levymme julkaisua juhlistaakseen. Joseph Haydnin kvartetto Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä tehtiin tämän vuoden Yhteisvastuukeräykselle myyntiartikkeliksi ja arkkipiispa luki levylle teokseen liittyvät Raamatun jakeet. Synkkä talvipäivä koki taivaallisen valoshown kesken konsertin, kun aurinkokin otti osaa tilaisuuteen. Kesä 2001 (Tuomas Ikonen) Lehtosen Jani kysyi minua keikalle Arkadia-kvartetin konserttiin Seinäjoen Eloserenadi -festivaalille. Aiempi kvartettikokemukseni koostui ainoastaan opiskeluajoilta sekä muutamista tilapäisistä keikkakokoonpanoista. Heti ensimmäisessä harjoituksessa ihastuin vakituisen yhtyeen hyvään ennakko-osaamiseen, varmaan sävelpuhtauteen ja terveeseen sointiin. Konsertin jälkeen tarjosivat minulle vakipaikkaa yhtyeessä (lieneekö ollut tiukka äänestys?) Pidin tarjousta suorastaan mairittelevana eikä asiaa tarvinnut kauan harkita.

18.3.2002

(Jani Lehtonen)
Huh, mikä viikonloppu! Olimme kvartetilla esiintymässä Imatran Konserttihovissa viime viikonloppuna. Perjantai-iltana soitimme Imatran kamarimusiikkipäivien avajaiskonsertissa Schubertia, Beethovenia ja Mozartia, lauantaina iltapäivällä Joonas Kokkosen kvartetot ja illalla vielä Sibelius-illan yhdessä Folke Gräsbeckin kanssa. Yleisöä riitti ihmeen hyvin kaikkiin kolmeen konserttiin - jopa lauantain iltapäivän tapahtumaan. Kaikkia kolmea Kokkosen kvartettoa ei varmaankaan näillä seuduin ole kuultu kertarysäyksellä. Paikallinen toimittaja oli suunnattoman kiinnostunut nimenomaan näistä Kokkosen biiseistä kuultuaan, että aiomme levyttää ne Imatralla ensi kesänä. Taltiointi on tarkoitus tehdä juuri Konserttihovissa. Se vaikuttaa erittäin hyvältä akustisesti ja mikä parasta, voimme asua siellä keskellä hiljaisuutta ja keskittyä täysipainoisesti levytykseen.

Huhtikuu 2002

(Olli-Pekka Karppinen)
Vladimir Ashkenazy johti tällä viikolla HKO:ta ja meille tarjoutui tilaisuus saada kvartettitunti. "Vova" saapui täsmälleen sovittuun aikaan Finlandia-talon kamarimusiikkisaliin ja aloimme soittaa Beethovenin Seriosoa. Äärimmäisyyksiä välttävä tulkintamme kirvoitti maestrolta toiveen saada kuulla avausfraasi soitettuna niin, että "hiukseni nousevat säikähdyksestä pystyyn". Ashkenazyn karisma on uskomaton ja hän loi ympärilleen lämpimän ilmapiirin, jossa oli helppoa yltää parhaimpaansa. Kysyttyämme tunnin lopuksi mitä olemme velkaa opetuksesta Ashkenazy vastasi: "One million dollars." Pahoittelimme puutteellisia rahavarojamme ja annoimme hänelle miljoonan dollarin sijaan Haydn-levymme. "Boys, this is much better than one million dollars!"

Heinäkuu 2002

(Jaakko Paarvala)
Saavuimme Imatran Konserttihoviin tarkoituksenamme levyttää Joonas Kokkosen jousikvartetot. Ympäristö vaikutti ihanteelliselta viiden päivän levytyssessiota varten - paikka on peltomaiseman keskellä, minkä pitäisi taata rauhalliset olosuhteet niin häiriöäänten kuin ulkoisten virikkeidenkin osalta. Salin akustiikka oli tullut tutuksi lukuisissa siellä järjestetyissä konserteissamme. Levyn tekeminen voi olla todella raskasta puurtamista, niin tälläkin kerralla. Paitsi että puolen minuutin soivaan kohtaan levyllä voi tarvita toistakymmentä uutta ottoa, joihin saattaa yhteensä kulua kallisarvoista aikaa tunninkin verran, meitä kiusasivat kesän pahin ukkosmyräkkä, tiehallinnon asfaltointikoneet, rippilahjoiksi saadut mopot sekä mystinen napsahtelu, joka pilasi monta muuten hyvää ottoa. Eräänä aamuna ääniteknikkomme vaihtaessa nauhaa silmäni osuivat katon kohtaan, josta salin komea kattokruunu riippui. Katon paneelivuoraus näytti irvistävän pahasti, ja huomasin kruunun olevan putoamaisillaan. Paikalle hälytetty naapurin isäntä hitsasi pikaisesti telineen pitämään kruunun paikallaan. Vahingoilta vältyttiin ja mystinen napsuminenkin sai selityksensä.

Kesä 2002

(Tuomas Ikonen)
Tänä kesänä riitti puuhaa - perheelliselle kahden lapsen isälle liiankin kanssa. Viikon vietimme korvessa levyttämässä kolmea huippuvaativaa Kokkosen kvartettoa. Raskaan äänityssession jälkeen palasimme kotiin harjoittamaan ohjelmaa Bornholmin festivaalia varten. Tanskassa koti-ikävää helpotti professori Tim Frederiksen, joka valmensi meitä ajoittain iltakymmeneen päivittäisen soittoajan venyessä helposti yhdeksäänkin tuntiin.

19.7.2002

(Jani Lehtonen)
Nyt alkaa olla posket täynnä kvartettia tältä kesältä. Istumme lentokoneessa kohti Helsinkiä. Onneksi alkaa kesäloma. Eilen oli konsertti Bornholmin musiikkijuhlilla Östemarien kirkossa, jonka Tanskan radio (DR) taltioi ja lähetti ilmeisesti suorana. Luulin jo, että Kokkosen kvartetot purkitettuamme helpottaa, mutta luulo ei ole tiedon väärti: Tim [Frederiksen, Kööpenhaminan kuninkaallisen konservatorion kamarimusiikin professori] laittoi meidät todella lujille. Neljässä päivässä pistettiin uuteen uskoon Haydnin Kvintti ja Auringonnousu sekä Beethovenin Serioso.

Syksy 2007

(Jaakko Paarvala)
Leif Segerstamin musiikki on käynyt kvartetillemme tutuksi eikä vähiten tänä syksynä, jolloin olemme levyttäneet Leifin jousikvartettoja ja Jani lisäksi sooloviuluteoksen. Levytys tehtiin tällä kertaa Finlandia-talon harjoitussalissa, joka on kuulu kuivasta akustiikastaan. Äänitystekniikka ja -menetelmät ovat kehittyneet vuosien varrella (ja ehkäpä myös kvartetimme sointikin), sillä salissa korvinkuultavaa ilmastoinnin huminaakaan ei kuule levyllä ja akustiikkakin tuntuu kokeneen muutoksen. Ennen levytystä meillä oli mahdollisuus soittaa konsertti säveltäjän juontaessa ja itsekin osallistuen pianistina. Leifin laveat luonnehdinnat teoksistaan pitivät yleisön mielenkiinnon korkealla. Harjoituksissa säveltäjän antamat ohjeet saivat minussakin ahaa-elämyksiä aikaan, varsinkin kun uudemmat teokset saattavat sisältää enemmän kirjallisia ohjeita kuin perinteistä nuottikirjoitusta.

Syyskuu 2009

(Jaakko Paarvala)
Jousikvarteton historia -sarjan ensimmäinen konsertti on onnellisesti ohi. Yliopiston juhlasali osoittautuikin vallan mainioksi konserttipaikaksi jousikvartetille. Edellinen kokemus minulla taisikin olla Sibelius-Akatemian ajoilta, jolloin soitimme paikassa täydellä sinfoniaorkesterilla. Tuolloin kärsimys akustiikasta yleisön ja esiintyjien kesken oli molemminpuolinen: esiintyjät eivät kuulleet toisiaan, ja yleisö taas sai ääntä koko rahalla - monet pitelivät korviaan Prokofjevin pianokonserton aikana. Harjoitusperiodi sujui tehokkaasti ja hyvässä hengessä - kvartettimme teinivuodet ovat jo takanapäin. Ylimääräistä ei kitkaa synny ja jokaiselle mielipiteelle annetaan tilaa hyvässä hengessä. Suuria kinasteluja emme ole koskaan käyneet, mutta neljän erilaisen persoonan ja vähintään yhtä monen mielipiteen ja musiikillisen mieltymyksen sulauttamisen yhdeksi soivaksi kokonaisuudeksi vaatii työtä ja hermoja.

Syksy 2009

(Tuomas Ikonen)
20 vuotta ammattiorkesterissa täyttyy tänä syksynä (vuodet 1989-2001 HKO:ssa ja vuodesta 2002 Kansallisoopperassa). Työuran arvioitua puolimatkaa onkin hyvä juhlia Arkadian komealla Jousikvarteton historia -sarjalla. Omalta kohdaltani koen sen huipentuvan kahden lempisäveltäjäni konserttiin, jossa esitetään Ravelin kvartetto ja jokaisen suomalaisen kvartettimuusikon mielissä tarunhohtoisen haastava ja koskettava Sibeliuksen Voces intimae -kvartetto.