Jani Lehtonen, viulu

Opiskeluajoilta

- Olin jatko-opiskelijana Kööpenhaminassa Kuninkaallisen konservatorion solistiluokalla ja opettajanani oli tuolloin professori Milan Vitek. Tuntini oli juuri päättynyt ja minulla oli kiire kaverini ensikonsertin harjoituksiin. Milan oli tulossa kuuntelemaan harjoituksia ja hän lupasi minulle kyydin. Vitekillä oli tuliterä kaksiovinen Saab. Hän antoi minulle autonsa avaimet ja sanoi, että voisin mennä jo autoon odottamaan. “Ai niin, voitko mennä takapenkille, koska eräs hyvä ystäväni, joka on hiukan liikuntarajoitteinen, tulee kyytiin myös. Viemme hänet hotellille.” Yllätykseni oli suuri, kun näin, kuka Milan Vitekin hyvä ystävä oli: hetken kuluttua etupenkille istahti Norbert Brainin*!

*Norbert Brainin oli Amadeus-kvartetin ensiviulisti ja viime vuosisadan kuuluisimpia muusikoita

Mieleenpainuvimmat neuvot

- Keskustellessamme harjoittelusta ja harjoitusmääristä professori Serguei Azizian sanoi kerran: “Kannattaa pyrkiä harjoittelemaan mahdollisimman vähän!” Hetken kuluttua hän vinkkasi silmää ja nauroi: ”Muuten ei pääse hyville tuntipalkoille.”

Monet ammattimuusikot harjoittelevat todella paljon. Azizianin kommentissa piilee kuitenkin vinha totuus: Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja ja vain osan niistä voi käyttää ammatinharjoittamiseen. Tehokas harjoittelu on henkisesti ja fyysisesti erittäin raskasta. Näin ollen harjoittelusta täytyy pyrkiä tekemään mahdollisimman intensiivistä, jotta se olisi myös hyödyllistä ja se taas ei ole mahdollista vain tuntimääriä lisäämällä.

Toinen mieleeni jäänyt ohje on kapellimestari Leif Segerstamilta: “Älä yritä soittaa nopeammin kuin osaat!” Hän sanoi tämän minulle kuunnellessaan harjoitustamme, jossa soitimme hänen kvartettoaan No. 33 “Iku-noituuksia”. Leif selitti ohjettaan: “Kuulijalle musiikin virtuoosisuus ei välity tempoa nostamalla, vaan sillä että hän kuulee soittosi kirkkaana. Soita hitusen hitaammin, niin se on kirkasta.”

Harrastukset

- Vapaa-aikaani, sikäli kun sitä työn teolta kahden pienen lapsen isänä jää, käytän ensisijaisesti liikuntaan, vaikkakaan en pidä sitä erityisempänä harrastuksena vaan osana ihmisen elämää, kuten myös nukkumista ja syömistä.

Olen ollut aina kiinnostunut maailmankaikkeuden tutkimukseen liittyvistä asioista ja luen mielelläni kirjallisuutta aiheesta. Jokin aika sitten ostin kauan haaveilemani tähtikaukoputken ja taivaan havainnointi sillä on mukavaa puuhaa. On mykistävää katsella vaikkapa Jupiterin kuita tietäen, että Galileo Galilei katseli samaa näkymää yötaivaalla löytäessään kuut 400 vuotta sitten.