Jaakko Paarvala, sello

Muusikonalku

- Aloitin musiikinopiskelun isosiskoni johdolla, jolla oli jo huomattava vuoden kokemus pianonsoitossa. Oppitunnin pituudeksi neuvoteltiin 15 minuuttia, ja pidin siitä kiinni herätyskellon avustuksella. Myöhemmin pääinstrumentikseni annettiin sello, mitä ei ole myöhemmin tarvinnut koskaan katua. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston vireä henki tarttui minuun kuten niin moneen muuhunkin nuoreen soittajaoppilaaseen. Opettajani Jussi Peltosen innostava opetus ja hänen esikuvansa loivat perustan, joka kantaa yhä omassa muusikkoudessani. Taitojen kartuttua riittävästi mahdollisuus toimia avustajana Seinäjoen Orkesterissa tarjosi meille nuorille ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea, mitä on työskennellä sinfoniaorkesterissa.

Kvartetti

- Ensimmäinen kappale, jonka olen jousikvartetissa soittanut on – kuinkas muutenkaan – Mozartin Eine kleine Nachtmusik. Harjoittelimme tunnollisesti ensimmäistä ja toista osaa musiikkiopiston alttoviulunsoiton opettajan Svatopluk Cibulkan opastuksella koko syyslukukauden ja taisimmepa tuolloin 11-vuotiaina saada kappaleella ensimmäisen maksetun esiintymisemmekin. Kvartettisoitto on pysynyt siitä lähtien muusikonurani kulmakivenä.

Valtavaa jousikvartetille sävellettyä ohjelmistoa soittaessa muusikko pääsee suorastaan näköalapaikalle tarkastelemaan länsimaisen taidemusiikin historian kehitystä ja säveltäjien henkilökohtaisimpia äänenpainoja. Kvartetin vain neljän instrumentin vakiintunut kokoonpano on usein tuottanut sävellyksiä, joissa on vain vähän tai ei ollenkaan kikkailua, mutta paljon ”sitä itteensä”. Sen lisäksi kvartettisoitto kehittää kaikkia kamarimusiikin hyveitä: tilannetajua, reagointia, erilaisten mielipiteiden huomioonottamista, yhtenäisyyttä, kykyä toimia ryhmässä; toisin sanoen kaikkea sitä, mitä nykyisessä kilpailuhenkisessä yhteiskunnassamme niin kovasti kaivataan.

Orkesteri

- Ei liene yllättävää, että orkesterisoitto on aina ollut minulle sydämen asia. Ne ensimmäiset tahdit, jotka Beethovenin I sinfonian harjoituksissa soitin sellosektiossa, saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että ammatinvalinnan ohjauksesta ei osaltani tarvinnut peruskoulussa puhua enää mitään. Vuodesta 1993 työpaikkani on ollut Suomen Kansallisoopperan orkesterissa, minkä lisäksi myös Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesteri on tullut tutuksi. Opiskeluaikoina myös vanhan musiikin esityskäytäntöihin tuli tutustuttua erilaisissa orkestereissa ja pienyhtyeissä.

Sello kaapissa

- Muusikon ammatti on erikoinen yhdistelmä käsityöläisyyttä, henkistä työtä, esittämistä ja - paremman termin puuttuessa - huippu-urheilua (pienemmällä lihasmassalla toki). Lieneekö sitten ihme, että useiden kollegojen tapaan minunkin on vaikea mieltää muusikon uraa ”vain” työnä, se on paremminkin elämäntapa. Kvartetin muiden jäsenten tapaan olen perheellinen, joten silloin kun en soita, olen todennäköisimmin perheeni seurassa. Jäljellä olevasta ajasta taistelevat varsinkin valokuvausharrastus ja liikunta.